Vanhoissa tummissa ajanpatinoimissa hirsissä on sitä aitoa ihanaa tunnelmaa. Jylhä ja rouhea hirsi, joka on kestänyt muuttumattomana jo yli sata vuotta tässäkin saaristolaiskodissa, pääsi esiin vuosien jälkeen pinkopahvien alta. Se saa viimein taas hengittää kunnolla ja kertoa upeaa tarinaansa menneistä ajoista ja ihmisistä. En liene ainoa, jonka mielestä vanhoilla taloilla ja tavaroilla on sielu. Kuinka monta jännittävää tapahtumaa ne ovat nähneet, mitä ihmeitä kokeneet...
Meillä on yhdessä kodissa ollut vanha pirtinpuoli ja siellä oli vanhat hirsiseinät ja käsin höylätty katto, uudenpuolen olohuone jäi miltrei käyttämättä kun oleilimme vaan pirtissä. Joulu oli siellä ihana, sinne ei ihan uusimpia joulukoristeitakaan viety että tunnelma pysyy :) Onneksi ihmiset ovat alkaneet arvostamaan taas vanhaa ja perinne säilyy.
VastaaPoista