Ihanaa pakkasenpurevaa helmikuuta kaikille! Viime tekstistä onkin jo aikaa.
Auringon valo antaa lupauksen tulevasta keväästä ja selkeästi huomaa, miten iltapäivät ovat valoisampia päivä päivältä. Valo tuo energiaa ja en voi olla ajattelematta jo ensimmäisiä kukkapenkin kuopsutteluja, kun pääsee talven jälkeen siistimään kuolleet lehdet ja roskat kukkapenkkien päältä. Istuttamaan uutta ja seuraamaan, kun ensimmäiset kevään kukat nostavat päätään. Krookukset, leskenlehdet, pionin alut vihertävät mullassa, nurmikko alkaa vihertää, linnut laulavat ja aurinko lämmittää! Tätä kevään odotusta punoutui ehkä tähän pieneen käsityöhön, jonka eilen illalla näpersin. Kauniita nappeja ja ohutta rautalankaa, siitä saa aikaan kaulakorun, pienen kevyen kranssin, korun kynttilän ympärille, koristeen lasipurkkiin jne. Seuraavaksi vuorossa rintakoruja samalla menetelmällä. Kiitos kommenteista, ne ilahduttavat aina mieltä!
